Sydämen Joulu
Jos päästäisin joulun sydämeeni.
Avaisin sydämeni ikkunat
Vastaanottamaan.
Keräsin herkkyyteni, rohkeuteni.
Antaisin itselleni luvan olla pieni ja heikko.
Ymmärtäisin Joulunsanoman tärkeyden.
Mahdollistaisin sydämen joulun,
Ilon ja vapauden.
Antaisin valon tulvia sydämen jokaiseen sopukkaan.
Rauhallista ja onnellista joulunaikaa!
Jos päästäisin joulun sydämeeni
torstai 24. joulukuuta 2015
keskiviikko 23. joulukuuta 2015
tiistai 22. joulukuuta 2015
Luukku 22
Istua hetken hiljaa.
Keskellä joulukiireiden.
Kuunnella räystäälle ropisevia vesipisaroita.
Katsella kuusen valojen tuiketta pimeydessä.
Lumivalkea, kaunis joulu.
Haaveissa.
Vaan oikea joulu.
Sydämen joulu.
Ei löydy ulkoisesta.
Suurin kauneus on ilosanomassa.
Halvassa tallin seimessä.
maanantai 21. joulukuuta 2015
Luukku 21
Tytöllä oli mielessä suunnitelma.
Toinenkin varalla, kaiken varalta.
Tyttö tiesi, mitä matkaltaan tahtoi,
Mihin suuntaan jatkaisi, kuinka toimisi.
Suunnitelma.
Kuinka naurettavaa,
kuin kaikki olisi itsensä päätettävissä.
Saahan sitä suunnitella.
Tilanne ei edennyt oletusten mukaisesti.
Ei niin kuin tyttö olisi aluksi halunnut.
Tyttö tunsi eksyvänsä,
Kartta oli hukkunut ja maastoa oli vaikeampi paikantaa.
Tyttö ei luovuttanut.
Pienin askelin, matka eteni.
Suuntaa haetaan kerta toisensa jälkeen.
Yksin olisi mahdotonta löytää polkua.
Matkalla rinnalla kulkijat, tienviitat
Auttavat eteenpäin.
Matka on ennalta jo määritetty.
Ihminen ei omilla taidoilla löydä perille,
Ei oikeaa polkua, ei tietä.
Pitää uskaltaa eksyä.
Heittää oma, vähäisillä taidoilla laadittu kartta pois.
Antaa sydämen, rinnallakulkijoiden ja tienviittojen
Osoittaa oikeaa suuntaa.
sunnuntai 20. joulukuuta 2015
Luukku 20
Hetki elämän.
Ei eilen, ei huomenna,
Juuri nyt.
Jokainen hetki on ainutlaatuinen,
Juuri sellaisenaan vain juuri nyt.
Osaako sitä hetkeä elää.
Elääkö miettien eilistä.
Odottaen tulevaa.
Unohtaen hetken arvon.
Elämä on nauha näitä hetkiä.
Yksi helmi kerrallaan pidentyen.
Jälkeenpäin ei voi väliin lisätä mitään tai ottaa pois.
Juuri tällä hetkellä on vain merkitystä.
Oli se sitten ilon hetki,
Tai surun hetki,
Helppo tai vaikea hetki.
lauantai 19. joulukuuta 2015
Luukku 19
Epävarmuus. Negatiivinen tunne, joka väistämättä lisää ahdistus ja stressitasoa. Miksi ihminen tuntee useasti epävarmuutta? Mikä sen tarkoitus on?
Kun ihminen on uudessa tilanteessa, hän joutuu jatkuvasti muodostamaan ennakko-oletuksia tulevasta. Hän miettii kuinka tulisi toimia, ja miten toimintatavat vaikuttavat kokonaisuuteen. Eri näkökulmat huomioon ottaen oletuksista tulee keskinään ristiriitaisia. Yhtä aikaa aivot prosessoivat montaa eri vaihtoehtoa, saavuttamatta yhtä selkeää vastausta. Tämä synnyttää epävarmuuden tunteen.
Epävarmuuden kokeminen turhauttaa. Haluaisi olla varma. Vaikea aina itsekään ymmärtää epävarmuuden syytä. Miksi siis silti koemme sitä? Mietitään esimerkkinä esiintymistilannetta. Alussa jännittää todella paljon, epävarmuus omista kyvyistä sekä suoriutumisesta valtaa mielen. Ei voi tietää miten esiintyminen menee, tuleeko virheitä, kuinka niistä osaa jatkaa, entä ajoitukset ja muut tekijät. Mieli epäilee.
Epävarmuuden mukana kuitenkin keho ja mieli valmistautuvat tulevaan. Saavutetaan oikea vireystila, keskittyminen ja tarkkaavaisuus. Esiintyminen alkaa ja alun onnistumisen kokemusten myötä epävarmuus hellittää ja on helpompi luottaa. Epävarmuus saa keskittymään käsillä olevaan asiaan. Se antaa ajattelu aikaa ja varmistaa onko tahtoa lähteä epämukavuusalueelle, tuntematonta kohti, mutta joka avaa taas uusia ovia.
Epävarmuus lujittaa mieltä.
Kun ihminen on uudessa tilanteessa, hän joutuu jatkuvasti muodostamaan ennakko-oletuksia tulevasta. Hän miettii kuinka tulisi toimia, ja miten toimintatavat vaikuttavat kokonaisuuteen. Eri näkökulmat huomioon ottaen oletuksista tulee keskinään ristiriitaisia. Yhtä aikaa aivot prosessoivat montaa eri vaihtoehtoa, saavuttamatta yhtä selkeää vastausta. Tämä synnyttää epävarmuuden tunteen.
Epävarmuuden kokeminen turhauttaa. Haluaisi olla varma. Vaikea aina itsekään ymmärtää epävarmuuden syytä. Miksi siis silti koemme sitä? Mietitään esimerkkinä esiintymistilannetta. Alussa jännittää todella paljon, epävarmuus omista kyvyistä sekä suoriutumisesta valtaa mielen. Ei voi tietää miten esiintyminen menee, tuleeko virheitä, kuinka niistä osaa jatkaa, entä ajoitukset ja muut tekijät. Mieli epäilee.
Epävarmuuden mukana kuitenkin keho ja mieli valmistautuvat tulevaan. Saavutetaan oikea vireystila, keskittyminen ja tarkkaavaisuus. Esiintyminen alkaa ja alun onnistumisen kokemusten myötä epävarmuus hellittää ja on helpompi luottaa. Epävarmuus saa keskittymään käsillä olevaan asiaan. Se antaa ajattelu aikaa ja varmistaa onko tahtoa lähteä epämukavuusalueelle, tuntematonta kohti, mutta joka avaa taas uusia ovia.
Epävarmuus lujittaa mieltä.
perjantai 18. joulukuuta 2015
Luukku 18
Ilo lisääntyy iloitsemalla.
Valittaminen valittamalla.
Valitseeko positiivisen vai negatiivisen suhtautumisen?
Suomalaiselle pessimismi on yleisempää kuin keskieurooppalaiselle. Valittaminen on helppoa vuorovaikutusta. Jokaisella meillä on aiheita joista valittaa, ja kun keskustelutaitoja on vähemmän, on helppo kallistua valittamiseen. Näin varmistaa kommunikaation jatkuminen ja kokemusten jakaminen.
Mihin valittaminen johtaa. Negatiivisuus lisääntyy ja toisten kohtaamisista jää lattea tunnelma. Kannustako se uusiin keskusteluihin.
Ilo leviää myös vuorovaikutuksessa. Oma positiivinen asenne välittyy samalla tavalla kuin negatiivinen. Se siirtyy yhtä helposti vastapuolelle, mutta toiselle jää vapaus valita, kuinka ottaa tämä positiivisuus vastaan. Sen voi torjua, tai sen voi jakaa, jolloin molemmissa tunnekokemus kaksinkertaistuu.
Millaista elämän asennetta välitämme muille? Lähipiirille ja tuntemattomille. Rohkaisemmeko tavoittelemaan unelmia, vai toteammeko että oletko varma, jokin menee kuitenkin pieleen?
Oma asenteen jakaminen lisää sitä ympäristössä, oli se sitten positiivinen tai negatiivinen. Samalla se myös vahvistaa oman elämän asenteen perusjalkaa.
Mitä kulttuureja ja asenteita haluamme siirtää eteenpäin ja mitkä olisivat kenties uuden suunnan tarpeessa?
Valittaminen valittamalla.
Valitseeko positiivisen vai negatiivisen suhtautumisen?
Suomalaiselle pessimismi on yleisempää kuin keskieurooppalaiselle. Valittaminen on helppoa vuorovaikutusta. Jokaisella meillä on aiheita joista valittaa, ja kun keskustelutaitoja on vähemmän, on helppo kallistua valittamiseen. Näin varmistaa kommunikaation jatkuminen ja kokemusten jakaminen.
Mihin valittaminen johtaa. Negatiivisuus lisääntyy ja toisten kohtaamisista jää lattea tunnelma. Kannustako se uusiin keskusteluihin.
Ilo leviää myös vuorovaikutuksessa. Oma positiivinen asenne välittyy samalla tavalla kuin negatiivinen. Se siirtyy yhtä helposti vastapuolelle, mutta toiselle jää vapaus valita, kuinka ottaa tämä positiivisuus vastaan. Sen voi torjua, tai sen voi jakaa, jolloin molemmissa tunnekokemus kaksinkertaistuu.
Millaista elämän asennetta välitämme muille? Lähipiirille ja tuntemattomille. Rohkaisemmeko tavoittelemaan unelmia, vai toteammeko että oletko varma, jokin menee kuitenkin pieleen?
Oma asenteen jakaminen lisää sitä ympäristössä, oli se sitten positiivinen tai negatiivinen. Samalla se myös vahvistaa oman elämän asenteen perusjalkaa.
Mitä kulttuureja ja asenteita haluamme siirtää eteenpäin ja mitkä olisivat kenties uuden suunnan tarpeessa?
Tilaa:
Kommentit (Atom)
